Hyvä perintätapa ja perinnän säädöksiä

Perintä voi vaikuttaa, varsinkin perinnän kohteesta joskus mielivaltaiselta. Riippumatta asiakaskokemuksesta, perintä on hyvin tarkkaan säädeltyä toimintaa. Perintää säätelee monet erilaiset säädökset.

Säädökset säätelevät, mm. sitä, millä aikataululla maksumuistutuksia saa lähettää. Tämän artikkelin tarkoitus on selventää perintään liittyviä sääntöjä sekä perijän että perinnänkohteena olevan näkökulmasta.

Säädökset maksumuistutuslisän käyttämisestä

Voi olla yllättävä tieto, että muistutusmaksun saa laittaa muistutukseen vasta, kun eräpäivästä on kulunut vähintään 14 vuorokautta. Ennen kyseisen määräajan umpeutumista lähetetyt muistutukset pitää lähettää ilman muistutuslisää. Perinnästä annetun lain 10 §:n mukaan kirjalliseen maksumuistutukseen saa lisätä enintään 5 euron maksumuistutusmaksun. Seuraavan muistutuksen, johon saa lisätä uuden korkeintaan viiden euron lisän, saa lähettää velalliselle aikaisintaan 14 vuorokautta ensimmäisen muistutuksen jälkeen. Hyvää perintätapaa noudatettaessa ei perintäkulut pääse nousemaan kovinkaan nopeasti kohtuuttomuuksiin.

Perintätoimiston perintäkulujen säädökset

Perintätoimiston oikeus lisätä velkaan perintäkuluja on myös lailla säädelty. Sen sijaan, että perintätoimisto voisi lisätä velkaan mielivaltaisesti kuluja, täytyy toimistojen noudattaa lain määräyksiä. Lain mukaan kohtuulliset perintäkulut on porrastettu suhteessa velan pääomaan.

Ammatillista perintää harjoittava taho, kuten perintätoimisto, saa lisätä ensimmäiseen kuluttajalle antamaansa maksuvaatimukseen perinnästä annetun lain 10 §:n mukaan kuluja seuraavasti:

1. 14 euroa, jos saatavan pääoma on enintään 100 euroa;

2. 24 euroa, jos saatavan pääoma on yli 100 euroa, mutta enintään

1 000 euroa;

3. 50 euroa, jos saatavan pääoma on yli 1 000 euroa;

Kyseisen lain 10 § määrää, että saman kuluttajasaatavan perinnästä velalliselta saa vaatia perintäkuluina yhteensä enintään seuraavat määrät:

1. 60 euroa, jos saatavan pääoma on enintään 100 euroa;

2. 120 euroa, jos saatavan pääoma on yli 100 euroa, mutta enintään

1 000 euroa;

3. 210 euroa, jos saatavan pääoma on yli 1 000 euroa.

Ohjeita tratan käyttämisestä

Ensimmäinen ja selkeä säädös koskien tratan käyttöä on seuraava: Kuluttajasaatavan perimiseksi ei saa missään tilanteessa käyttää trattaa (perintäL 7 §). Kuluttaja velallisen ei siis tarvitse pelätä löytävänsä nimeään kauppalehden protestilistalta.

Yritykselle voi lähettää maksukehotuksen, jossa vaaditaan maksua määräajassa uhalla siten, että kehotuksen noudattamatta jättäminen julkaistaan tai merkitään luottotietorekisteriin (tratta). Silloinkin trattaa saa käyttää vain erääntyneen, selvän ja riidattoman saatavan perimiseksi.

Suoraan ulosottokelpoista saatavaa pidetään tätä pykälää sovellettaessa riidattomana, jollei velallinen ole tehnyt perustevalitusta tai käyttänyt muuta siihen rinnastettavaa oikeussuojakeinoa. (Lähde: www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/ Laki saatavien perinnästä 7§).

Hyvässä perinnässä velallisen haitat minimoidaan

Perintä tulee suorittaa siten, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa velalliselle. Perijällä on oikeus saada saatavansa, mutta hän ei saa hyötyä velallisen asemasta. Perintä on suoritettava siten, että siitä aiheutuva haitta on minimoitu. Velallisen yksityisyyden suojaa on varjeltava. Kaikenlainen velallisen maineen pilaaminen tai velalliseen kohdistuva uhkailu on kielletty.

Perinnän aloittamisen kanssa ei saa viivytellä. Perintä on aloitettava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun maksumuistutusten tehottomuus on todettu. Perinnän viivyttäminen tai hidas toteuttaminen siinä ajatuksessa, että saadaan mahdollisimman paljon korkotuloja on kielletty. Perittävän maksuhäiriötä ei saa ilmoittaa ulkopuoliselle, ei edes työnantajalle. Tieto työnantajalle menee ulosottoviraston kautta ja vasta oikeuden päätöksen jälkeen.

Lähtökohtaisesti hyvässä perintätavassa on kyse siitä, että asiakkaan, eli velallisen kanssa on pyrittävä aina ensisijaisesti neuvottelemaan velan maksuohjelmasta. Velan maksujärjestely on useimmiten riittävä toimenpide saatavien kotiuttamiseen.

Hyvän perintätavan mukaan perintä on keskeytettävä, mikäli velallinen kiistää perinnän perusteet, eli reklamoi saatavasta. Velallisen reklamaation perusteet on tutkittava ja velkojan on tarvittaessa kyettävä osoittamaan velkasuhteen olemassaolon.

Edes perintätoimiston esittämä maksuvaatimus ei johda vielä maksuhäiriömerkintään, eikä siten siis johda luottokelpoisuuden menettämiseen.

Maksamanton kuluttajaluotto voi 60 päivän viivästyksen jälkeen aiheuttaa maksuhäiriömerkinnän, jos asiasta on maininta luottosopimuksessa. Velalliselle on vähintään 21 päivää ennen lähetettävä maksukehotus, jossa tämä uhka on mainittu.

Koko hyvää perintätapaa koskeva kokonaisuus on sen verran monimutkainen, että perinnän oikean ja sujuvan sujumisen kannalta on suositeltavaa jättää koko prosessi asiansa osaavan ja hyvää perintätapaa tinkimättä noudattavan perintätoimiston hoidettavaksi.